Alppinebbiolon Pauloissa - Viinilehti
Alppinebbiolon Pauloissa
Sanna Kissakangas, Kuva Miikka Pirinen, Viinilehti, November 2023

Valtellinan alueella Alppien juurella Nebbiolo-lajike tottelee paikallisnimeä Chiavennasca. Alueen nebbiolot ovat herkän elegantteja, raikkaita ja tanniinisia.
Nykymakuun istuvien nebbiolojen tunnettuudesta on erityisesti kiittäminen yhtä viinitilaa: Arpepea.
Arpepen vientipäällikkö Isabella Pelizzatti Perego iloitsee siitä, että kotitilan nebbioloille riittää kysyntää. Hän omistaa viinitilan yhdessä kahden veljensä kanssa.
”Raikkaat, helposti juotavat punaviinit alkavat olla yhden jos toisen huulilla. Meidän nebbiolomme sopivat niin sienille, sushille kuin aperitiiviksikin. Vai nauttisitko sinä baroloa aperitiivina?”
Jääkauden muovaama, Comojärven koillispuolella lähellä Sveitsin rajaa, Lombardian maakunnassa sijaitseva Valtellinan laakso on huomattavasti vähemmän tunnettu Nebbiolo-alue kuin barolon ja barbarescon tyyssija eli Piemonten Langhe.
”Vaikka rypälelajiketta on viljelty täällä jo pari tuhatta vuotta ja meillä on enemmän Nebbiolo-klooneja kuin Langhessa!”
Myös Valtellinan ilmasto sopii Pelizzatti Peregon mukaan myöhään kypsyvälle Nebbiololle täydellisesti.
”Etelään antavat rinteemme saavat yhtä paljon aurinkoa kuin Pantellerian saarella Sisilian ja Afrikan välissä, ja Comolta tulevat tuulahdukset raikastavat tätä vuorten reunustamaa laaksoa.” Pelizzattin perheen tarhat sijaitsevat 600–650 metrissä ja Valtellinan korkeimmat tarhat yli 700 metrin korkeudessa. Alueen tarhat ovat jo saaneet osansa ilmastonmuutoksesta.
”Valtellina on lämmennyt, mutta vasta jonkin verran. Isompia ongelmia tuovat alueellemme epätyypilliset monsuunimaiset sateet ja raemyrskyt. Sateet ovat vaaraksi tarhojen kivipenkereille, eikä näin jyrkille tarhoille saa levitettyä verkkoja rakeiden varalle”, Pelizzatti Perego huokaa.
Samalla hän muistuttaa, että vaikeita satovuosia on koettu ennenkin. ”Esimerkiksi 1992 ja 1993 isä jäi kahtena peräkkäisenä vuonna miltei vaille satoa, ja kesän 2008 raekatastrofin jälkeen emme tehneet pulloakaan viiniä, emme edes Rosso di Valtellinaa.”
JO 160 VUOTTA sitten perustetun sukutilan viinejä leimaa elegantti tammen kosketus. Kellarin ranskalaiset ja slavonialaiset tammiastiat sekä kastanja- ja akaasiasammiot on valmistettu höyryttämällä.
”Emme käytä tulella taivutettuja tynnyreitä, sillä ne tuovat viiniin paahteisia aromeja.”
Rypälemehut fermentoituvat ja kypsyvät hiljakseen suurissa sammioissa, minkä jälkeen ne saavat asettua sementti- ja terästankeissa ennen pullotusta ja pullossa kypsymistä.
”Toki täällä Valtellinassakin koettiin ylenpalttisen tammettamisen ajanjakso, kun barrique-tynnyrit korvasivat perinteisen tavan valmistaa punaviinit isoissa puusammioissa. Perinteitä rakastanut isäni ei suostunut tekemään muutoksia kellarissa, vaikka häntä kehotettiin korvaamaan sammiot tynnyreillä.”
Pelizzatti Perego kertoo Arpepen nebbiolojen muistuttavan enemmän sveitsiläisiä punaviinejä tai beaujolais’ta kuin Langhen nebbioloa. Italian viiniraamattu Gambero Rosso Vini d’Italia 2018 painos nimesi tilan Sassella Rocce Rosse 2007 -viinin vuoden parhaaksi punaviiniksi.
Myös Arpepen sfursat eroaa alueelle tyypillisistä sfursateista. Sfursat (Sforzato) di Valtellina on alueen tunnetuin viini, joka sai jo ennen amaronea DOCG statuksen Italian ensimmäisenä rusinoituneista rypäleistä valmistettuna punaviininä. ”Moni täällä käsittelee rypäleet sfursatia varten amaronen tapaan kuivattamalla ne. Me annamme rypäleiden rusinoitua köynnöksissä.”
MENESTYKSEN ETEEN on tehtävä valtavasti työtä.
Jo 1860-luvulta lähtien Nebbiolon kanssa työskennelleet Pelizzattit ovat nähneet alueensa autioitumisen – ja orastavan renessanssin.
”Viljely täällä Valtellinassa on työlästä ja kallista. Kivien pengertämät rinteet ovat niin kaltevia, että tarhoilla työskentely ja rypäleiden poiminta on hyvin hidasta. Yksi hehtaari vaatii 1 500 tuntia käsityötä. Sotien aikaan moni lähtikin pois ja tarhat metsittyivät.”
Adda-joen itä-länsisuunnassa halkoman Valtellinan laakson jyrkillä rinteillä on enää 850 hehtaaria tarhoja, ja nekin on pirstottu parin tuhannen viljelijän kesken. Pelizzatti Peregon mukaan suurin osa myy rypäleensä eteenpäin.
”Kun edeltävästä sukupolvesta jättää aika, ei työlle löydy jatkajaa.” Myös Pelizzatti Peregon nyttemmin jo edesmennyt Arturo-isä päätyi vuonna 1973 myymään Pelizzatti-brändin oman isänsä sairastuttua ja kuoltua.
”Kymmenen vuotta myöhemmin isä hankki osan poisvuokraamistaan tarhoista takaisin ja nimesi tilamme Arpepeksi. Olin tuolloin vasta teini-ikäinen, eikä isä muutenkaan painostanut mukaan tilan toimintaan, vaan antoi meidän opiskella rauhassa. Silti me kolme lasta päädyimme tavalla tai toisella viinihommiin”, Pelizzatti Perego naurahtaa.
VAIKKA NELJÄ viidestä Valtellinan viinistä juodaan paikallisesti, Pelizzatti Perego kokee alueen perinteisen viinityylin purevan tämän päivän globaaliinkuluttajamakuun.
”Tanniininen, hapokas nebbiolo on fantastinenruokaviini, ja moni Langhen nebbiolo vaatiikin ruokaa ollakseen nautittava. Nyt kun kepeille, delikaateille ja helpommin juotaville punaviineille alkaa olla yhä enemmän kysyntää, perinteikkäistä perinteikkäin Valtellina näyttäytyy sangen trendikkäänä.
Myös Arpepen viime vuosien menestys ja Valtellinan nousu ihmisten tietoisuuteen tekee viinitilan yörittämisestä seuraavalle sukupolvelle toivottavasti hieman helpompaa.
”Uusi Pelizzatti-polvi on vielä hyvin nuorta. Toivotaan, että edes yksi heistä haluaa aikanaan jatkaa perheemme viinitraditiota. Täällä Valtellinassa on edelleen valtavasti lunastamatonta potentiaalia.”
Mistä viinitilallinen haaveilee juuri nyt? Matkustamista rakastava Pelizzatti Perego haluaisi reissata enemmän muutenkin kuin työn puolesta, mutta tilan pyörittäminen edellyttää läsnäoloa.
”Haaveilen myös siitä, että saisimme muutaman tarhahehtaarin lisää. Mutta vain muutaman, sillä 20 hehtaarin jälkeen Arpepe ei enää tuntuisi perhetilalta.”